Ziazan - Osa 11. Itsenäistyminen

Heipparallaa! Tänään Ziazanien tarina saa jatkoa! Siitä vaan lukemaan :)

¤¤¤¤

¤¤¤¤

Adrianan mielestä he pärjäsivät Anniinan kanssa hyvin omillaan.

Vähitellen he oppivat tekemäään siedettävää ruokaa ja pitämään taloutta pystyssä. Adriana tunsi olonsa paljon mukavammaksi pikkuisessa talossa kaksin parhaan ystävänsä kanssa, kuin kotona, jossa isä, Mataliina ja velipuolet olivat koko ajan pyörineet ympärillä kiinnittämättä kuitenkaan mitään huomiota häneen.

Ianthin asunto oli kahdelle tytölle juuri sopivan kokoinen. Alakerrassa oli keittiön ja olohuoneen yhdistelmä, yläkerrassa kylppäri ja vuodesohva.

Adriana huomasi, ettei edes ikävöinyt perhettään. Anniinasta oli hänelle tarpeeksi seuraa, ja he tulivat toimeen yhtä mainiosti kuin aina ennenkin. He riitelivätkin ainoastaan silloin, kuin pleikkaripelit ajoivat heidät ylitsepääsemättömään konfliktiin.

Adrianan kissa Dhuma oli muuttanut tietenkin heidän mukanaan, sillä Adriana ei halunnut luopua ystävästään mistään hinnasta. Vaikka Dhuma oli asunut Ziazanien talossa melkein koko elämänsä, se ei näyttänyt panevan pahakseen muuttoa pienempään asuntoon.

Koulu vei luonnollisesti suuren osan heidän ajastaan. Välillä tuntui raskaalta pitkän koulupäivän jälkeen ryhtyä läksyjentekoon, kun ruokakin olisi vielä pitänyt tehdä. Tytöillä sopivat melko joustavan työnjaon. Silloin kuin toinen oli kokkausvuorossa, saattoi toinen tehdä läksyt molempien puolesta ja niin edespäin.

Anniina kävi yksityistä koulua, joten tytöt olivat eri kouluissa. Se ei tyttöjä haitannut, sillä he olivat niin paljon toistensa seurassa kotona.

Myös yksin(tai kaksin)asumisen tylsemmät puolet tulivat työtille hyvin tutuiksi. Adriana hämmästeli yhtenään, miten vessa oli niin usein likainen, vaikka sitä käytti vain kaksi simiä.

Koulukaverit halusivat omin silmin nähdä, että he todella asuivat omassa talossa.Varsinkin Anniina toi usein jonkun tuttunsa mukanaan koulusta. Adrianaa se aluksi ärsytti, mutta uskaltauduttuaan juttelemaan Anniinan kavereiden kanssa, hän huomasi, etteivät he olleetkaan niin pahoja. Adrianalla ei ollut ikinä ollut muita kavereita kuin Anniina, ja vaikka hän olikin luonteelta melko ujo, hänestä oli mukava tavata uusia ihmisiä.

Viikonloppuisin Anniina kävi joskus ulkona tuttujensa kanssa, mutta Adriana jäi mieluummin kotiin. Hän nautti saadessaan omaa rauhaa ison teemukin kera.

Anniina oli tutustunut koulussa Daavid Kilpelä -nimiseen poikaan, ja heidän tuttavuutensa läheni nopeasti. Eräällä viikolla Daavid oli heillä melkein joka päivä. Adrianan ilkikurisen virnistykseen Anniina kuitenkin vastasi, että he eivät varsinaisesti seurustelleet. Sen viikon jälkeen Daavidia näkyi yhä harvemmin.

Kun he yhtenä sateisena iltapäivänä istuivat olohuoneessa, Adriana havahtui sisustusohjelma-horroksesta kuullessaan Anniinan puhuvan.
   "Sori, mitä sä anoit?"
   "Viikonloppuna lähdetään sitten ulos. Sä et ikinä käy missään. Mennään edes ulos syömään välillä."

Adrianan täytyi myöntää, että juustopasta ja voileivät alkoivat maistua puulta. Launtaina he tilasivat taksin ja suuntasivat kohti Stadia.

Lohi maistui taivaalliselta, eikä Adrianaa kaduttanut ollenkaan, että hän oli välillä lähtenyt ulos heidän pienestä asunnostaan.

Syötyään viihtyisässä ravintolassa Anniina ehdotti innoissaan, että he lähtisivät käymään yökerhossa - iltahan oli vielä nuori.
   "Mä tiedän yhden hyvän paikan, ei siellä kuulemma edes mitään papereita kysytä!" Anniina selitti silmät loistaen ja sai lopulta Adrianankin innostumaan.

Innostus tosin laantui, kun taksi jätti heidät yökerho Arkun eteen. Adriana katsoi epäillen rakennuksen julkisivua takorautaporttteineen ja synkkine patsaineen. Paikka vaikutti erittäin hämärältä. Adriana ei ihmetellyt, ettei sellaisessa paikassa kyselty mitään.

Baarimikko katsoi heitä hieman epäillen, mutta sekoitti heidän tilaamansa juomat sanaakaan sanomatta.

Mehupaukku ei maistunut erityisen hyvältä, mutta mehun makeus laimensi hieman viinan väkevyyttä. Anniinakaan ei näyttänyt tyytyväiseltä valitsemaansa cocktailiin, mutta he yrittivät kumota lasillisensa tottuneesti, jotteivät olisi herättäneet epäilyksiä.

Lasien tyhjennettyä Anniina halusi tanssimaan. Tiskijukka soitti jotain ihan mukiinmenevää levyä, mutta Adriana ei erityisemmin nauttinut olostaan. Hän tiesi olevansa toivoton tanssija. Anniinalla näytti olevan hauskempaa, vaikka Adrianan mielestä hänkään ei oikein hallinnut tanssiaskeleita.

Kappale vaihtui nopeampaan ja Adrianan oli yhä vaikeampi pysyä mukana rytmissä. Hän jätti ystävänsä oman onnensa nojaan ja palasi baaritiskille. Istuuduttuaan hänen niskaansa alkoi kylmätä, ja hänellä tuli omituinen tunne - aivan kuin joku olisi tuijottanut häntä.
   "Kuka sä olet ja miksi seisot takanani?" Adriana kysyi ja kääntyi nopeasti ympäri.

Hänen takanaan seisonut nainen hätkähti. Naisen iho oli kalmankalpea ja hän mittaili Adrianaa silmillä, jotka olivat verenpunaiset. Adriana tajusi naisen olevan vampyyri.
   "Nimeni on Kreivitär", vampyyri sanoi. "Anteeksi jos säikäytin, mutta en voinut olla huomaamatta... Aistin sinussa jotain erityistä, kuin magiaa.. Hyvin heikkoa tosin..."
   "Ai", Adriana sanoi välinpitämättömästi. "Isäni on noita."
   "Siitä se johtuukin", Kreivitär sanoi kuulostaen ilahtuneelta. He juttelivat jonkin aikaa ja Adrianan mielestä vampyyri vaikutti kiinnostavalta - ja paljon mukavemmalta kuin hän olisi uskonut.

Kreivitär hävisi jonnekin ja Adriana päätti etsiä Anniinan käsiinsä. Rahaa taksiin ei ollut, joten heidän oli käveltävä paluumatka. He pääsivät kotiin vasta kun aamu alkoi jo sarastaa.

"Sääli, ettei näkynyt ketään hyvännäkösiä" Anniina sanoi ja haukotteli makeasti. Adriana ei tuntenut oloaan lainkaan väsyneeksi ja hän kaatoi itselleen kupin kahviä. Hänen ajatuksensa harhailivat Kreivittäressä.
   "Otatko kahvia?" hän kysyi hajamielisesti.

Adriana vilkaisi taakseen, mutta Anniina oli jo nukahtanut sohvalle.

Adriana piti Kreivittäreen yhteyttä heidän tapaamisensa jälkeen. Kreivitär soitteli usein ja kyseli kuulumisia ja Adriana jutteli hänen kanssaan pitkiäkin aikoja. Koska Adrianalla ei loppujen lopuksi ollut edelleenkään paljon ystäviä, hän ei viitsinyt kummemmin ihmetellä Kreivittären tuntemaa kiinnostusta häntä kohtaan.

Anniina sai korjattavakseen kaikki talouden rikkoutuneet sähkölaitteet. Hän oli heistä kahdesta lahjakkaampi mekaniikan saralla - tai niin he ainakin uskoivat, kunnes hän osui ruuvimeisselillä kriittiseen läppärin kriittiseen kohtaan.

Jo toinen kerta vähän ajan sisällä, kun Anniina joutui kuorimaan palanutta ihoa ympäriltään.

Porfiro maksoi veljelleen pientä vuokraa tyttöjen puolesta, mutta muut laskut ja maksut heidän oli hoidettava itse.

Niinpä Adriana hankki itselleen töitä lainvalvontauralta koulunkäynnin lomassa, sillä pahemmin ei raha virrannut heidän pieneen taloonsa.

Adrianalla kävi hyvä tuuri, ja hän onnistui saamaan ylennyksen heti ensimmäisenä työpäivänään. Koska uusi työaika alkoi kuudelta, hän joutui palaamaan töihin melkein saman tien.

Palatessaan illalla kotiin tyttö sai olla ylpeä itsestään: toinen ylennys saman päivän aikana!
(Tää on mun uran huipun saavuttamisen personal record :D) 

Adrianan syntymäpäivä lähestyi, eikä Anniinallakaan ollut paljoa teini-ikää enää edessään. Ianth palaisi pian ulkomailta ja haluaisi tietenkin muuttaa takaisin omaan kotiinsa. Anniina kertoi eräänä iltana päättäneensä lähteä yliopistoon opiskelemaan. Adrianalla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä halusi elämältään, mutta hän tunsi ettei yliopisto ollut oikea paikka hänelle.

Adriana ei erityisesti halunnut juhlia syntymäpäiväänsä, mutta Anniina oli vaatinut saada leipoa edes kakun. He viettivät juhlia kahden kesken kotonaan, vaikka Anniina vaivihkaa ehdottelikin lähtöä kaupungille.

(Adriana aikuisena)

Tiskatessaan kakkulautasia Adriana kuuli koputuksen ulko-ovelta. Anniina oli mennyt jo yläkertaan.

Adriana kääntyi ympäri ja näki kalpean hahmon tulevan ovesta. Hän oli sopinut Kreivittären kanssa, että tämä tulisi myöhemmin käymään.Kreivitär oli vaatinut ettei kukaan muu olisi paikalla.

Kreivitär käveli suoraan hänen luokseen. Adriana haistoi huumaavan mausteisen tuoksun ja yhtäkkiä keittiö täyttyi violetilla sumulla. Adrianan luomet tuntuivat raskailta, ja hän oli jo painamassa silmiään kiinni, kunnes sokaiseva kipu räjäytti hänen tajuntansa. Kreivitär oli painanut hampaansa hänen kurkulleen.

Samassa kaikki oli ohi ja Kreivitär oli kadonnut yhdessä lepakonsiipien läiskähdyksessä.

Adriana käveli huterin askelin yläkertaan. Hän tunsi olonsa todella omituiseksi, heikoksi mutta samalla niin... vahvaksi. Adriana hoippuroi kylpyhuoneeseen ja oli aikeissa katsoa itseään peilistä - mutta kuvajaista ei ollut.

Adrianasta oli tullut... vampyyri.



"Kolmas sukupolvi
Väri: Musta
Haaste: Äärimmäinen epäonnistuminen

Musta on synkkä ja oikukas. Mustasta puuttuu valo ja se edustaa yksinäisyyttä. Musta tarkoittaa epäonnistumista, ainakin tässä haasteessa. Edellisen sukupolven ideana oli antaa simeille mitä he ikinä vain halusivat. Tässä sukupolvessa ei sillä, mitä he haluavat, ole väliä… vain peloilla on merkitystä. Ja sisarusten välisellä kilpailulla ja riidoilla. Mitä enemmän, sen parempi!

* Saat toteuttaa vain pelkoja
* Sim ei voi hankkia unelmatyöpaikkaansa ennen kuin saavuttaa vastakkaisen uran huipun
Esim. Sim haluaa tanssiuran huipulle: Täytyy päästä ensin armeijauran huipulle.
Käytä omaa harkintaa vastakohtia valitessa
Tämä täytyy tehdä vaikka similläsi on työhön liittyvä elämäntoive

* Perijän täytyy olla musta lammas
Musta lammas tarkoittaa tässä yhteydessä sitä simiä, jolla on huonoimmat välit vanhempiinsa / sisaruksiinsa
Kun sim kasvaa teini-/aikuisikään, hän kapinoi ja päättää muuttua joksikin yliluonnolliseksi (ihmissusi, vampyyri, kasvisim, tms.)"

- Radola, Awesomesauce-haasteen ohjeet


¤¤¤¤

Ensi osassa nähdään, mitä Porfiron perheessä on tapahtunut sillä aikaa, kun Adriana vietti teinivuotensa muualla. Ja tietysti Adriana pääsee aloittamaan perijän tehtävät! Nautitaan lämmöstä kesästä, kun sitä vielä on! :)

Humppiloiden uutta osaa pääset lukemaan TÄSTÄ!