keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kuvapostaus IV

Niin kutsuttuja hienoja kuvia (lue: turhia maisemakuvia). Varoitus! Tämän kategorian sisältö voi jäädä vähäiseksi.























maanantai 21. syyskuuta 2015

2-vuotissynttärit

Tulinpa ajatelleeksi, että kaksi vuotta sitten näihin aikoihin aloitin tämän blogin. No, pitkällehän tässä ei olla päästy, mutta yritys on ollut kova :D Mielestäni on kuitenkin tarpeeksi syytä juhlia. Viralliset synttärithän olivat 24.8 eli melkein kuukausi sitten, mutta julkaisen tämän vasta nyt, koska en muistanut aiemmin :D

Toinen asia, joka ei liity tähän mitenkään. Olen ajatellut, etten jatkossa pahemmin ilmoittelisi tähän blogiin ilmestyvistä kirjoituksistani, vaan niitä voisi käydä lukemassa kuka haluaa ja sitä mukaa kun haluaa jos kukaan ylipäänsä haluaa. Mutta jos tulevaisuudessa haluat ilmoituksia uusista osista yms. niin se tietenkin onnistuu! Kommentoi esim. tämän postauksen alle, niin tiedän sitten kenelle ilmoitella! :) Yritän lähiakoina saada ensimmäisen osan valmiiksi uuteen tarinaani (vink vink), sen takia CM on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Nyt sitten luvassa jonkinlainen synttäriextra vai miten sitä sanotaankaan.

¤¤¤¤

EEDEN

Hän sulki silmänsä, ja avatessaan ne jälleen hän oli jossain muualla.

Aurinko paistoi,  mutta hän ei tuntenut sen lämpöä, tuuli leyhytteli kevyesti puiden oksia, mutta hän ei tuntenut sen puhallusta ihollaan. Askeleet tuntuivat omituisen painottomilta, eikä ruoho rahissut hänen jalkojensa alla.
   Miehen huomio kiinnittyi häneen itseensä. Hänen olemuksensa tuntui nuortuneen vuosia, jäseniä ei enää kolottanut, selkä oli suorassa, jalat kantoivat jälleen.

Hän katseli ympärilleen. Pienessä lammessa metsän keskellä oli jotain tuttua. Kuin hän olisi ollut siellä aiemminkin. Rami räpytteli silmiään. Aukio muistutti erehdyttävästi sitä samaista, jossa hän oli kosinut Siljaa. Sitä, jossa he olivat viettäneet häitään.
   "Rami", hän kuuli itseään kutsuttavan pumpulisella äänellä. Ääni oli hämmästyttävän tuttu, kenties ramin elämän tutuin, vaikkei hän ollut kuullut sitä pitkään aikaan. Mutta eihän se voinut olla, Silja oli kuollut vuosia sitten...


Vaan hän se oli. Yhtä elävänä kuin heidän hääpäivänään, kauan ennen kuin sairaus oli tehnyt tehtävänsä.


Rami ei huomannut ottavansa yhtään askelta kohti naista, mutta samassa he olivat toistensa syleilyssä.
   He eivät sanoneet sanaakaan, mutta niin oli hyvä. Ehkä he olivat puhuneet kaiken jo elämässä.
























Ja toisaalta, olisihan heillä ikuisuus aikaa.

¤¤¤¤

Joku saattaa muistaa, että kirjoitin muinoin tarinaa nimeltä LC Petäjä. Nämä kuvat on varmaan joltain vuodelta 2012 (ja laatu on sen mukaista) ja tämän oli tarkoitus olla osa tarinaa. Olin suunnitellut Siljan kuolevan leukemiaan ja Ramin menevän uusiin naimisiin, mutta Siljan olevan ikuisesti hänen elämänsä rakkaus... Tämä kohtaus olisi päättänyt toisen sukupolven tarinan.

En osaa sanoa, miksen ole poistanut näitä kuvia, tai miksen ole aiemmin kirjoittanut tätä. :D No tämmöinen tämä nyt on. Saanpahan poistettua nuokin kuvat... Hui, kun tuli nostalginen olo!