¤¤¤¤
¤¤¤¤
Aluksi kuvat kolmannen sukupolven kunniaksi uudistetusta sisustuksesta.
Jos Adrianan sydän olisi vielä pumpannut verta hänen suoniinsa, se olisi hakannut lujaa hänen rinnassaan.
Porfiro oli pihalla odottamassa vanhinta tytärtään. Adriana järkyttyi nähdessään, miten tämä oli harmaantunut sitten viime näkemän.
"Hienoa saada sinut kotiin", Porfiro sanoi. Adriana hymyili jäykästi. Hän ei ollut ihan varma, oliko ollut hyvä idea muuttaa takaisin.. kotiin.
Paljon oli tapahtunut Adrianan asuessa omillaan. Porfiron ja Mataliinan lapsikatras oli kasvanut viisihenkiseksi.*
*Tämä tapahtui ennen kuin tajusin virkistää muistiani lukemalla awesomesauce-säännöt uudelleen, ja niissä mainittin, että vain kaksi lasta per sukupolvi. Hups...
[Doyle = tumma muukalainen, gaeli]
[Colby = mustasta maasta, muinaisskandinaavinen]
Keskimmäinen lapsi Brenna oli katraan ainoa tyttö.
[Brenna = korpinhiuksinen, iiri]
[Dwyer = musta, iiri]
Viimeisenä oli perheen iltatähti Condon.
[Condon = tummahiuksinen viisas mies, kelttiläinen]
Pienet kissanpennut Shabha ja Lloyd olivat kasvaneet jo täysikasvuisiksi. Lloydista ja Keiju-emosta oli jouduttu luopumaan, mutta tilalle oli otettu persialainen Shoggoth-kissa.
Dhuma oli onnensa kukkuloilla päästyään takaisin kotitaloon. Adriana epäili, ettei se ollut koskaan oikein kotiutunut heidän pieneen kämppäänsä. Hän itse arveli, että olisi viihtynyt siellä paremmin. Omassa rauhassa.
Aurinkoa uhmaten Adriana kävi kuitenkin päivisin töissä saatuaan töitä rikollisalalta.
Vaikkei Adrianaa paljon näkynyt, Mataliina ei pitänyt siitä ajatuksesta, että talossa asui vampyyri. Mataliina ei ollut koskaan ollut kovin läheinen tytärpuolensa kanssa, eivätkä välit olleet kuluneiden vuosien aikana ainakaan lämmenneet.
Adriana viihtyi baareissa ja yökerhoissa paljon paremmin kuin nuorempana. Jokin yöelämässä viehätti häntä, kenties se kuului vampyyrin luontoon.
Usein hän sai napattua illallisseurakseen jonkun tuntemattoman miehen. Ei hän mitään rakkautta elämäänsä etsinyt, viihdykettä vain. Elämä vampyyrina kävi ajoittain pitkäveteiseksi, etenkin kun Adrianan mieleen muistui, että samaa tulisi jatkumaan ikuisuus - kirjaimellisesti.
Yleensä ilta keskeytyi kuitenkin liian nopeasti, kun Adriana ei varomattomuuttaan huomannut tarkkailla kelloa. Tuntiessaan auringon polttavat säteet kalmankalpealla ihollaan hän toivoi, ettei olisi ikinä vampyyriksi muuttunutkaan.
Kun kaikki lähistöllä olevat yökerhot oli koluttu läpi, Adriana alkoi viettää paikallisella kirjakerholla.
Kerhon puheenjohtaja Daniel oli Adrianan mielestä tutustumisen arvoista seuraa.
Heidän suhteensa lähenikin nopeasti, eikä aikaakaan, kun Adriana teki jotain, mitä ei ollut ikinä tehnyt kenenkään muun kanssa: toi Danielin kotiin.
Taiteellisesti lahjakas Brenna lupautui jopa maalaamaan sisarensa perijämuotokuvan.
Raskaus ei jäänyt muiltakaan perheenjäseniltä huomaamatta. Mataliina ei ilahtunut asiasta.
"Talo on muutenkin tupaten täynnä!" Mataliina räjähti eräänä iltana Adrianalle. Hän huomautti, ettei Adriana, joka vietti päivät suljetussa arkussaan, pystyisi edes pitämään huolta lapsesta. "Minä en ala vampyyrin äpärää hyysäämään!"
Adrianan äidinvaisto heräsi. "Kyllä minä itse lapseni hoidan", hän sihisi hiljaa ja väläytti äitipuolelle teräviä kulmahampaitaan. Silmissä välähti tavallistakin punaisempi veren sävy. "Sitä paitsi", hän varoitti, "minä pitäisin mielessä tiettyjä asianhaaroja ennen kuin suututan vampyyrin."
Sen jälkeen Mataliina poistui aina nopeasti muualle, kun näki Adrianan tulevan samaan huoneeseen.
Vaikka Mataliina oli useasti esittänyt vastalauseita, Porfiro ei ollut suostunut hävittämään Johannan valokuvaa. Hän ikävöi edelleen ensimmäistä vaimoaan.
Perheen nuorimmainen, Condon, täytti vuosia, ja hänestä tuli kuin kopio veljistään Doylesta ja Colbystä.
Lapsi päätti tietysti tulla maailmaan keskellä kirkasta päivää. Synnytys olisi ollut rankka kokemus jo muutenkin, mutta päivänvalo heikensi Adrianan voimia entisestään.
Lopulta Adriana kuitenkin piteli sylissään pientä tytärtä, joka näytti perineen täysin hänen geeninsä. Tyttö sai nimekseen Cressida. Neljännen sukupolven väri on oranssi.
[Cressida = kultainen, kreikka]
Pieni Cressida sulatti melkein kaikkien sydämet, etenkin Porfiron. Tuore isoisä piti mielellään huolta tytöstä päivisin, kun Adriana ei voinut olla tämän luona.
Yöt Adriana sen sijaan vietti kokonana tyttärensä lähellä. Hänen oli mlkein vaikea ymmärtää, miten niin pieni olento saattoi herättää niin suuria tunteita. Hän ei olisi halunnut poistua Cressidan viereltä hetkeksikään.
Porfiro pyöri ainoastaan Cressidan ympärillä, lapset olivat jo niin vanohja, että heitä kiinnosti ainoastaan kotoa pois muuttaminen, eikä Adrinan kanssa Mataliina tullut toimeen, joten yllättäen hän huomasikin tuntevansa olonsa yksinäiseksi talossa. Niinpä hän etsi seuraa muualta. Pitkäaikaisesta työkaveristaan Mataliina löysi kaipaamansa lohtua.
¤¤¤¤
Sellaista tällä kertaa. Saa jättää kommenttia! Hyvää joulunodotusta kaikille! :)