Osa 2.1
¤¤¤¤
Viimeksi Granteja tavatessamme Amelia osti La Petite Fleur -nimisen kukkakaupan.
Ei sitten muuta kuin - jaaha. Voi söpöläiset.
No jos nyt sitten - no Chris, mitä nyt? Voitaisko pliis nyt yrittää?
Amelialla oli ollut hyvin aikaa opetella kukkiensidontaa, ja Chris sai hoitaa kaiken muun. Mitäpä sitä suotta apua palkkaamaan, turhaa rahanmenoa.
Kassanhoitajsta ei kuitenkaan voinut tinkiä, olkoonkin, että tämä rouva hoiti homman tuskallisen hitaasti.
Hard day's work!
Oi, saatiinhan sitä rahaakin sieltä!
Vanhat kunnon tienauskeinot ovat silti edelleen käytössä.
Grantit ystävystyivät naapureidensa Rossin ja Maryn kanssa
ehkä koska Evergreenissä ei asu ketään muita ja oli pakko.
Mmm okei.
Romanttinen ylläri aamiaispöydässä (ilman aamiaista.. eikä tässä nyt liioin romantiikkaakaan ole tai edes mitään ylläriä mutta tajuatte pointin).
Se nyt on kaiken huippu, että kaiken maailman kulkukissat käyvät raatelemassa vähäisetkin huonekalut.
"Kuka, minäkö? En ollut."
Kaikin puolin ensiluokkaista, as said.
Chrisistä tuli virallisesti Grant!
Hääjuhliin oli saapunut suuri joukko ystäviä ja läheisiä eli Rossin ja Maryn lisäksi yksi kukkakaupan vakiasiakas. Paikalla oli kuitenkin sentään ihan pastorikin!
Mutta hetkinen, eikös tämä pastori ole se toimittaja, joka kirjoitti arvostelun lehteen? Hän onkin siis valepastori! Tai valetoimittaja..
En tiedä, onko sitä lasia tarvetta työntä morsiamen rinnuksille, mutta okei.
Kun pastori
ei ollut antanut lupaa suudella morsianta.
Ross approves!
Chris: hehehe kohta paukkuu
Ross:
ei vittu.
Olen melkein pettynyt, ettei se räjähtänyt käsiin. Häät olivat luonnollisesti vuosisadan mahtavimmat.
Klassinen "hääyöllä oli seurauksensa" -kuva.
Toden totta, Granteille pukkaa seuraavaa sukupolvea!
Mutta koska tämä on ollut vähän liian iloinen osa minun makuuni, päätämme tämän hieman ikävämpiin tulokkaisiin.
¤¤¤¤
• Simejä: 4
• Sim-kerroin: 2
• Asukasmäärä: 8
• Kotitaloudet: 2
• Yhteisötontit: 1
¤¤¤¤
Oi, saatiinhan sitä rahaakin sieltä!
