keskiviikko 6. elokuuta 2014

HRG Humppila - Osa 2. Hyytelöhäät

Palatkaamme Humppiloiden pariin! Viime osa jäikin jännään tilanteeseen: kutsuuko Bernadette luokseen Jonnen vai Kristianin? Se selviää nyt!

Ei varsinaisesti mitään lukumusiikkia, mutta kuunnelkaa jos haluatte. Tätä kuuntelin itse kirjoittaessani, ja mielestäni se jollain hassulla tavalla sopi tähän osaan: Lily Allen - L8 CMMR
Kohta olen saanut tungettua kaikki Lilyn uudet biisit tarinoideni osiin >:)

¤¤¤¤



¤¤¤¤



Pitkään pohdittuaan Bernadette näppäili valitsemansa numeron. Sydän pamppaillen hän kuunteli, kun luuri toisessa päässä nostettiin.
  "Moikka Jonne! Haluaisitko tulla käymään illemmalla?"



Päivä kului nopeasti ja Bernadette sai vaatteetkin päälleen ennen vieraan saapumista. Jonne a.k.a Posti-Jonne tuli enemmän kuin mielellään.



Bernie pisti salsat soimaan radiosta ja pari aloitti villin tanssin. Heillä oli todella hauskaa yhdessä ja Bernie tunsi pitävänsä Jonnesta kovasti.



Aikansa tanssittuaan kaksikko siirtyi sohvalle lepäämään ja katsomaan telkkaria.



Kuin huomaamatta he olivat siirtyneet sylikkäin istumaan. Bernadette katsoi Jonnea silmiin ja ajatteli, kuinka yksinäiseltä hänen elämänsä tuntuikaan. Hän kysyi, haluaisiko Jonne muuttaa hänen luokseen asumaan.
   "Okei", vastasi Jonne.























Postiasun alta kuoriutuikin vetävän näköinen mies.



Ja koska Jonne halusi eroon posti-imagostaan, hän päätti etsiä muuta työtä. Vapaa työpaikka löytyikin levykaupasta myyjänä. Jonnen elämäntavoite on saada 20 hyvää lemmikkiystävää, joten se ei vaikuttanut ammatinvalintaan.



Bernadettekin oli löytänyt oman paikkansa löysäilymaailmassa, ja hänet ylennettiin pian huoltoaseman myyjäksi.



Ylennystä juhlistettiin romanttisella juustopastaillallisella. Bernie kruunasi illan kosimalla Jonnea, joka meni aivan sanattomaksi. Sanomattakin selvää, että Jonne suostui kosintaan.





Bernie ei aikaillut, vaan päätti mennä suoraan asiaan.
   "Hankittaisko lapsi?"




Sanoista tekoihin.









Kihlaparin arki lähti rullaamaan mukavasti. Bernadette siivoili ja opiskeli ahkerasti erilaisia taitoja ylennyksiä varten.



Jonne oli aloittanut työnsä levykaupassa. Työ ei ollut kaksista, mutta ainakin rahaa tuli enemmän, kun molemmat kävivät töissä.



Kihlausyön hommailut olivat selvästi tuottaneet tulosta. Bernie joutui usein syöksyilemään vessaan oksentamaan.




Perheenlisäys ilmoittikin tulostaan muutamaa päivää myöhemmin.



Jonne ilahtui kuullessaan vauvasta. Hän rupesi suunnittelemaan remonttia lastenhuonetta varten ja ideoimaan nimiehdotuksia tulokkaalle.



Bernadetten raskaus eteni ja tämä jäi äitiyslomalle töistä. Koska nainen oli usein väsynyt, Jonne hoiti ruoanlaittopuolta.




Pieni tulipalohan siinä sitten pääsi syttymään. Onneksi palokunta riensi pikapikaa apuun, kun oli palohälyttimet hankittuna.



Bernadette joutui tyytymään aamupalallaan pelkkiin muroihin. Nekin menivät alas hyvällä ruokahalulla.



Raskausaika eteni kuin siivillä. Lapsi teki potkimalla selväksi, että halusi jo pian tulla maailmaan.



Tulipalolla alkanut päivä ei suinkaan parantunut loppua kohden. Jonne sai kenkää levykaupasta!



Jonnen tuskaillessa pihalla potkujaan, käynnistyi Bernadetten synnytys.



Kivuliaiden pinnistelyjen jälkeen Bernie piti sylissään vastasyntynyttä poikaansa, Eevertiä. Poika oli muuten kuin ilmetty äitinsä, ainoastaan Jonnelta perityt ruskeat kulmakarvat koristivat vaaleita silmiä.



Bernie vei pojan tämän omaan huoneeseen, joka oli rakennettu yläkerrokseen vanhempien huoneen yläpuolelle.




Eevert ihanassa vihreässä huoneessaan ♥



Jonnekin tokeni työpaikan menetyksen aiheuttamasta masennuksesta päästyään hoivaaman omaa pientä poikaansa.



Bernadette pääsi jälleen mukaan työelämään, nyt kun Jonne oli kotona hoitamassa Eevertiä.



Parilla riitti myös aikaa toisilleen, olihan Eevert vasta niin pieni, ettei koko ajan kerjännyt huomiota.



Eevertin synttärit koittivat kuitenkin nopeammin kuin kukaan olisi osannut kuvitellakaan.



Niin ne lapset kasvaa.



Eevertille periytyi yllättävän vähän Bernadetten.. epämuodostumia. Tosi söpö poika, tosin voihan se tuosta vielä iän myötä muuttua vaikka mihin suuntaan.



Jonnea alkoi kyllästyttää koti-isänä oleminen, joten hän alkoi etsiä itselleen uutta työpaikkaa. Journalismi kiinnosti Jonnea kovasti, joten hän otti paikan vuosikirjan toimittajana.



Taaperoiän myötä perhe-elämään tuli myös uusien taitojen, kunte pottailun opettelu ja opettaminen. Eevert oli suurimman osan ajasta tottelevainen ja kiltti poika, joten pottailutkin sujuivat äidin kanssa hienosti.



Bernadette oli aloittanut uutena harrastuksena maalaamisen. Kovinkaan paljon kokemusta hänellä ei asiasta ollut, ja tämä näkyi tuloksissa. No, tuosta ei pääse kuin ylöspäin!




Eräänä iltana, kun Bernadettellä oli vapaata, hän puki ylleen parhaan juhlamekkonsa ja jäi odottamaan Jonnea olohuoneen sohvalle.



Kun mies tuli töistä kotiin, Bernie käski tätä laittamaan juhlapuvun päälleen. Hän oli aikaisemmin päivällä valmistanut herkullisen hyytelöaterian juhlallista iltaa varten; Bernadette oli päättänyt vihkiä itsensä ja Jonnen.



Jonne meni jälleen aivan sanattomaksi avopuolisonsa vaimonsa eleestä. Hän oli ylpeä saadessaan Bernadetten virallisesti vaimokseen ja otti mielellään sukunimekseen Humppila.



You may kiss the bride!



Seremonian jälkeen tuore vihkipari nautti maukasta hyytelöä.



Myöhemmin illalla he pääsivät nauttimaan toisistaan makuuhuoneen puolella.



Vaikka Eevert yleensä olikin rauhallinen, oli hänelläkin huonot hetkensä. Aamuisin hän parkui kuin ammuttu hirvi, jos joku ei tullut heti nostamaan pois pinnasängystä.



Yleensä jompikumpi vanhemmista tulikin nopeasti rauhoittelemaan kullanmurua. Jonne oli ylpeydestä soikea, kun hän kuuli Eevertin sanovan ensimmäistä kertaa sanan "isi". Puheopetus oli tuottanut tulosta!



Pian koitti Eevertin syntymäpäivä. Johan poika on niin iso, että menee kouluun!



Jonne hurrasi, ja Bernadette katsoi itku silmässä poikansa kasvua. Hän ei voinut usko ajan rientävän niin nopeasti.



Tällainen komistus Eevertistä. Vähän surumielisen näköinen, mutta tykkään! Tykkään tosi paljon!

¤¤¤¤

Ei ehkä laadullisesti parasta kirjoittamaani tekstiä, mutta saa kelvata :D Tämä onkin enemmän tällaista vapaamuotoista lörpöttelyä, eikä mitään erityisvahvaa kaunokirjallisuutta. Pistäkäähän kommenttia! Tämän osan loppuun en keksinytkään nerokasta äänestystä :P