keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluntoivotus

Joulun kunniaksi Challenge Mania tarjoaa teille pienimuotoisen jouluextran. Tein kuvituksen Leevi and the Leavingsin biisin Jouluaattona kännissä muutamaan säkeistöön. Tämän myötä toivotan kaikille oikein rauhallista joulua!

Kuuntele kappale tästä

¤¤¤¤




¤¤¤¤



Sen voi huomata, että sua jännittää,
kun lahjaliiveissä näkyviin nännit jää


Kai sä odotat taas sydän syrjällään,
olenko mä jouluaattona kännissä




Ehkä vieraiden ilmeet sua hämmentää




Kun rintaliiveihin ujuttelen kämmentä




Sukulaisetkin pohtivat mielessään:
"Taasko se on jouluaattona kännissä?" 




Sitä aina ei huomaa juodessaan,
että joulu on kerran vuodessa




Ja Aulikki-tädin kotiviinistä
koko suku jouluaattona kännissä



Jouluaattona kännissä

¤¤¤¤

lauantai 28. marraskuuta 2015

Ziazan - Osa 12. Yön lapsi

Tämä syksy on ollut aika haipakkaa, joten hiljasta on ollut... Elinoriin & Marianneen yritän edelleen vääntää seuraavaa osaa aikaiseksi, mutta hyvä kun on ehtinyt peliä avaamaankaan. Sitä odotellessa käydään tervehtimässä Ziazaneja! :)

¤¤¤¤
























¤¤¤¤

Aluksi kuvat kolmannen sukupolven kunniaksi uudistetusta sisustuksesta.






























Violetit huoneet ovat Porfiron ja tämän lapsien.






















Jos Adrianan sydän olisi vielä pumpannut verta hänen suoniinsa, se olisi hakannut lujaa hänen rinnassaan.






















Porfiro oli pihalla odottamassa vanhinta tytärtään. Adriana järkyttyi nähdessään, miten tämä oli harmaantunut sitten viime näkemän.
   "Hienoa saada sinut kotiin", Porfiro sanoi. Adriana hymyili jäykästi. Hän ei ollut ihan varma, oliko ollut hyvä idea muuttaa takaisin.. kotiin.






















Paljon oli tapahtunut Adrianan asuessa omillaan. Porfiron ja Mataliinan lapsikatras oli kasvanut viisihenkiseksi.*
*Tämä tapahtui ennen kuin tajusin virkistää muistiani lukemalla awesomesauce-säännöt uudelleen, ja niissä mainittin, että vain kaksi lasta per sukupolvi. Hups...





Vanhemmat pojat, Doyle ja Colby, joiden syntymän Adrianakin muisti, olivat muuttaneet jo opiskelemaan. Colby seurusteli Adrianan entisen kämppiksen Anniinan kanssa, ja pari oli ehtinyt jo kihloihinkin.

[Doyle = tumma muukalainen, gaeli]
[Colby = mustasta maasta, muinaisskandinaavinen]




Keskimmäinen lapsi Brenna oli katraan ainoa tyttö. 

[Brenna = korpinhiuksinen, iiri]




Brennan jälkeen oli syntynyt Dwyer.

[Dwyer = musta, iiri]




Viimeisenä oli perheen iltatähti Condon. 

[Condon = tummahiuksinen viisas mies, kelttiläinen]




Pienet kissanpennut Shabha ja Lloyd olivat kasvaneet jo täysikasvuisiksi. Lloydista ja Keiju-emosta oli jouduttu luopumaan, mutta tilalle oli otettu persialainen Shoggoth-kissa.




Dhuma oli onnensa kukkuloilla päästyään takaisin kotitaloon. Adriana epäili, ettei se ollut koskaan oikein kotiutunut heidän pieneen kämppäänsä. Hän itse arveli, että olisi viihtynyt siellä paremmin. Omassa rauhassa. 




Omaa rauhaa Adrianalla tosin riitti täälläkin, sillä harvoin muut perheenjäsenet olivat jalkeilla samaan aikaan kun hän.  




Kun aamu alkoi sarastaa, muun perheen heräillessä Adriana vetäytyi arkkunsa uumeniin aina auringonlaskuun saakka.
























Aurinkoa uhmaten Adriana kävi kuitenkin päivisin töissä saatuaan töitä rikollisalalta.























Vaikkei Adrianaa paljon näkynyt, Mataliina ei pitänyt siitä ajatuksesta, että talossa asui vampyyri. Mataliina ei ollut koskaan ollut kovin läheinen tytärpuolensa kanssa, eivätkä välit olleet kuluneiden vuosien aikana ainakaan lämmenneet.























Adriana viihtyi baareissa ja yökerhoissa paljon paremmin kuin nuorempana. Jokin yöelämässä viehätti häntä, kenties se kuului vampyyrin luontoon.






















Usein hän sai napattua illallisseurakseen jonkun tuntemattoman miehen. Ei hän mitään rakkautta elämäänsä etsinyt, viihdykettä vain. Elämä vampyyrina kävi ajoittain pitkäveteiseksi, etenkin kun Adrianan mieleen muistui, että samaa tulisi jatkumaan ikuisuus - kirjaimellisesti.























Yleensä ilta keskeytyi kuitenkin liian nopeasti, kun Adriana ei varomattomuuttaan huomannut tarkkailla kelloa. Tuntiessaan auringon polttavat säteet kalmankalpealla ihollaan hän toivoi, ettei olisi ikinä vampyyriksi muuttunutkaan.























Kun kaikki lähistöllä olevat yökerhot oli koluttu läpi, Adriana alkoi viettää paikallisella kirjakerholla.






















Kerhon puheenjohtaja Daniel oli Adrianan mielestä tutustumisen arvoista seuraa.























Heidän suhteensa lähenikin nopeasti, eikä aikaakaan, kun Adriana teki jotain, mitä ei ollut ikinä tehnyt kenenkään muun kanssa: toi Danielin kotiin.





Vanha saunakin pääsi pitkästä aikaa hyötykäyttöön.
























Brenna oli ainoa muista perheenjäsenistä, johon Adriana halusi ottaa jotain kontaktia. Brenna oli iltaisin töissä, ja tuli kotiin myöhään. Usein he osuivatkin Adrianan kanssa ruokapöytään yhtäaikaa.



Taiteellisesti lahjakas Brenna lupautui jopa maalaamaan sisarensa perijämuotokuvan.



Dwyerin elämä pyöri lähes kokonaan uunituoreen poikaystävän, Ganymedeksen ympärillä. Dwyerin tulo kaapista ei ollut aiheuttanut yllätystä muille kuin vanhoilliselle Mataliinalle, jonka oli vanhemmalla iällä vaikea sulattaa enää mitään.


Adrianan hälytyskellot alkoivat soida, kun hänen täytyi useana aamuyönä peräkkäin juosta oksentamaan. Hän alkoi aavistella, että Danielin kanssa vietetyllä yöllä olisi seurauksensa.



Aavisteluista huolimatta Adriana järkyttyi, kun lapsi ilmoitti ensimmäisen kerran tulostaan. Hänhän ei halunnut lasta, ei edes miestä. Ei Adriana edes tiennyt, että hänenlaisensa pystyivät saamaan lapsia. Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä. Danielille hän ei kuitenkaan kertoisi. Hän ei ollut aikeissa tavata miestä enää ikinä.























Raskaus ei jäänyt muiltakaan perheenjäseniltä huomaamatta. Mataliina ei ilahtunut asiasta.
    "Talo on muutenkin tupaten täynnä!" Mataliina räjähti eräänä iltana Adrianalle. Hän huomautti, ettei Adriana, joka vietti päivät suljetussa arkussaan, pystyisi edes pitämään huolta lapsesta. "Minä en ala vampyyrin äpärää hyysäämään!"























Adrianan äidinvaisto heräsi. "Kyllä minä itse lapseni hoidan", hän sihisi hiljaa ja väläytti äitipuolelle teräviä kulmahampaitaan. Silmissä välähti tavallistakin punaisempi veren sävy. "Sitä paitsi", hän varoitti, "minä pitäisin mielessä tiettyjä asianhaaroja ennen kuin suututan vampyyrin."
   Sen jälkeen Mataliina poistui aina nopeasti muualle, kun näki Adrianan tulevan samaan huoneeseen.



Porfiro puolestaan riemastui Adrianan uutisesta. Hän oli jäänyt vastikään eläkkeelle, eikä mikään kuulostanut mukavammalta kuin eläkepäivien viettäminen lapsenlapsen kanssa leikkien. Ikäkin alkoi jo Porfiroa painaa, ja hän oli tyytyväinen, että saisi nähdä edes yhden seuraavan sukupolven edustajista.
























Vaikka Mataliina oli useasti esittänyt vastalauseita, Porfiro ei ollut suostunut hävittämään Johannan valokuvaa. Hän ikävöi edelleen ensimmäistä vaimoaan.



Perheen nuorimmainen, Condon, täytti vuosia, ja hänestä tuli kuin kopio veljistään Doylesta ja Colbystä.
























Lapsi päätti tietysti tulla maailmaan keskellä kirkasta päivää. Synnytys olisi ollut rankka kokemus jo muutenkin, mutta päivänvalo heikensi Adrianan voimia entisestään.
























Lopulta Adriana kuitenkin piteli sylissään pientä tytärtä, joka näytti perineen täysin hänen geeninsä. Tyttö sai nimekseen Cressida. Neljännen sukupolven väri on oranssi.

[Cressida = kultainen, kreikka]























Pieni Cressida sulatti melkein kaikkien sydämet, etenkin Porfiron. Tuore isoisä piti mielellään huolta tytöstä päivisin, kun Adriana ei voinut olla tämän luona.
























Yöt Adriana sen sijaan vietti kokonana tyttärensä lähellä. Hänen oli mlkein vaikea ymmärtää, miten niin pieni olento saattoi herättää niin suuria tunteita. Hän ei olisi halunnut poistua Cressidan viereltä hetkeksikään.























Porfiro pyöri ainoastaan Cressidan ympärillä, lapset olivat jo niin vanohja, että heitä kiinnosti ainoastaan kotoa pois muuttaminen, eikä Adrinan kanssa Mataliina tullut toimeen, joten yllättäen hän huomasikin tuntevansa olonsa yksinäiseksi talossa. Niinpä hän etsi seuraa muualta. Pitkäaikaisesta työkaveristaan Mataliina löysi kaipaamansa lohtua.

























Ei aikaakaan, kun Cressidan syntympäivä koitti.



¤¤¤¤

Sellaista tällä kertaa. Saa jättää kommenttia! Hyvää joulunodotusta kaikille! :)