tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ziazan - Osa 14. Tuhkaa ja ruusuja

Pitkästä aikaa uutta osa Ziazaneille. Pidemmittä puheitta...

¤¤¤¤



¤¤¤¤



Alpertilla oli kädet täynnä töitä Eurwynin ja Erisin kanssa. Adriana ei pystynyt olemaan jalkeilla päiväsaikaan, joten Alpertin oli otettava poikien hoito vastuulleen.



Pojat kasvoivat silmissä ja pian molemmat olivat taaperoiässä, mikä tiesi kaksin verroin työtä.


Adriana ja Alpertti päättivät viimein virallistaa liittonsa, ja Alpertistakin tuli Ziazan. Vihkimistilaisuus täytyi sattuneista syistä pitää yöllä, joten vieraita ei kutsuttu.



Perheeseen otettu Donahue-kissa otti johtajan aseman ja näytti vanhalle Shabhalle kaapin paikan.



Cressida ei ollut sitoutuvaa tyyppiä, vaan hän kävi mielellään ulkona vähän kaikkien kanssa.


Armaksen kanssa asiat sujuivat kuitenkin niin hyvin, että Cressida esitteli hänet kotona, ja he alkoivat vähän niin kuin seurustelemaan.

Adriana oli tyytyväinen elämäänsä, vaikkei hän voinutkaan olla lastensa kanssa niin usein kuin normaalit vanhemmat. Pimeän laskeuduttua hän nousi arkustaan ja nautti perheensä seurasta. Vaikka Cressida oli teini-iässä, suhde tyttärene oli säilynyt hyvänä, ja kunhan Eurwyn kasvaisi, hänkin voisi tutustua äitiinsä paremmin.



Alpertti ei ollut tilanteeseen eivan yhtä tyytyväinen. Hänellä oli työnsä politiikkassa ja sen lisäksi piti hoitaa kahta taaperoikäistä poikaa ja pitää taloa pystyssä. Aamuisin oli masentavaa herätä tyhjästä sängystä.



Niinpä Alpertin oli pakko etsiä lohdutusta muualta.



Hellevi, joka oli ollut Ziazaneilla sisäkkönä jo pitkään, oli helppo hurmata. Aina kun muut eivät olleet lähettyvillä, he vaihtoivat katseita ja vaivihkaisia kosketuksia.



Eikä Adrianalla ollut aavistustakaan.



Eurwynin syntymäpäivä koitti, ja Adrianakin pääsi kerrankin paikalle juhlistamaan poikaansa.



Pian myös Eris kasvoi lapseksi. Vaikka pojat olivatkin vain puoliksi veljeksiä, he viihtyivät hyvin keskenään, sillä heillä oli niin vähän ikäeroa.



Shabha-kissan tuli aika siirtyä autuaammille hiirenmetsästysmaille.



Shabha haudattiin Dhuman vierelle, ja kissat ottivat tavakseen kummitella öisin Ziazanien pihamaalla.



Shabhan jättämä aukko sai kuitenkin pian täytettä, kun Quon synnytti eräänä iltana sen ja Donahuen pennun.



Pieni naaraspentu oli lumivalkoinen, minkä vuoksi sitä alettiin kutsua Albinaksi.

[Albina = vaalea nainen, latina]



Etenkin Cressida, joka oli perinyt äitinsä mieltymyksen kissoihin, oli aivan Albinan lumoissa.



Päivät Adriana nukkui tai oli töissä auringonvaloa uhmaten, mutta öisin, kun muut olivat nukkumassa, hän kirjoitti. Hän vuodatti paperille kokemuksiaan vampyyrina ja häneltä oli jopa julkaistu muutama kirja.




Harvassa olivat ne hetket, jolloin koko perhe oli yhtä aikaa ruokapöydässä, mutta välillä sekin järjestyi.



Vaikka Cressida seurustelikin Armaksen kanssa, se ei tarkoittanut, ettei hänellä olisi voinut olla muitakin kiinnostuksenkohteita, kuten naapurin Jari.



Hänellä oli myös tapana livahtaa yöhön kavereidensa kanssa, eivätkä reissut aina päättyneet hyvin.



Kerran Cressida jopa tuotiin kotiin poliisiautossa.



Albinasta kasvoi erittäin kaunis upeine turkkeineen ja safiirisilmineen!




Myös Eurwynin oli aika kasvaa, ja komea teini hänestä tulikin.



Eräänä iltana Alpertti oli pyytänyt Helleviä jäämään töiden jälkeen, sillä hän tiesi Adrianan olevan myöhään töissä.



Hän ei tiennyt, ettei Adriana ollutkaan mennyt töihin sinä päivänä, sillä auringonvalo oli heikentänyt häntä ja hän oli huonovointinen.



Adriana suuttui silmittömästi löytäessään Alpertin sisäkön sylistä. Hän haukkui molemmat maanrakoon ja oli vähällä ottaa eron miehestään siinä paikassa. Alpertti sai kuitenkin rauhoiteltua häntä.



Aamulla Alpertti yritti lepytellä vaimoaan, mutta tuloksetta. Adriana ei halunut kuunnella.



Suuttuneena Adriana marssi ulos, eikä kestänyt enää aurinkoa, jota oli muutenkin joutunut viime aikoina sietämään töidensä takia.



Niinpä Adrianasta jäi jäljelle vain kasa tuhkaa, jonka Hellevi tuli heti lakaisemaan pois.

¤¤¤¤

Kommenttia saa jättää, jos niin haluaa. :)