lauantai 14. joulukuuta 2013

Ziazan - Osa 4. Kasvun aika

Täällä on ollut aika hiljaista. Nyt olis kuitenkin pitkästä aikaa osaa tarjolla Ziazaneille. Aika lyhyt osa kylläkin, koska halusin vain saada ne nopeasti muuttamaan isompaan taloon, mutta oli miten oli. Nauttikaa!

¤¤¤¤

¤¤¤¤



Tultuaan töistä Simppakin pääsi katsomaan ensi kertaa vastasyntyneitä poikiaan. Simppa liikuttui näkemästään kovin.























Azura sai pian huomata, ettei arki kaksosten kanssa ollut helppoa. Nuori äiti ei osannut käsitellä lapsia, ja pelkäsi särkevänsä pienen ja hennon simin.























Ei ollut helppoa nousta keskellä yötä rauhoittelemaan itkeviä lapsia.






















Simppa kävi töissä, jotta perhe saisi ruokaa pöytään, mutta aina kun aikaa oli, mies vietti sen lasten kanssa. Hän halusi olla hyvä isä ja rakasti todella Ianthia ja Porfiroa.























Vähitellen lastenhoito alkoi sujua Azuraltakin, kun harjoitusta kertyi koko ajan lisää. Simpan tavoin myös Azura jumaloi kaksosia.























Silti parilta löytyi aikaa myös toisilleen. Elämä näytti todella hymyilevän.






















Poikien synttäripäivä koitti uskomattoman nopeasti. Vastahan ne syntyivät!






















Azuran hyvä ystävä Kainokin oli kutsuttu juhlimaan Ianthia ja Porfiroa.























Tässä vielä kuvat kasvaneista pojista. Ianth.























Ja Porfiro. Nyt ainakin erotan ne, jos ei muuta niin hiusten ja vaatteiden perusteella!

Nyt kun lapset olivat kasvaneet, Azura lopetti äitiyslomansa ja palasi töihin.























Simppa sen sijaan jäi kotiin hoitamaan poikia.



Kaksoset olivat todella eloisia luonteiltaan. He viihtyivät parhaiten toistensa seurassa.























Simpallekin jäi näin aikaa esimerkiksi harjoitella taitoja, joita töissä tarvittaisiin, esimerkiksi logiikkaa.






















Azura ja Simppa opettivat pojille myös hiljalleen tarpeellisia taitoja, kuten kävelyn alkeita ja puhumista.






















Ianth ja Porfiro olivat kuin toistensa peilikuvia. Ehkäpä vanhempina heihin tulee enemmän eroja, niin ulkonäköön kuin luonteeseenkin.

Pojat heräsivät samaan aikaan yöllä ja aloittivat huutamisen samaan aikaan. Vaikka he olivat todella iloisia ja energiisä, he osasivat myös olla todella vaativia ja välillä oikeita pikku riiviöitä. Vanhempien hermot olivat todella koetuksella nukkumaanmeno- ja ruoka-aikoina.





















Pojat olivat pitäneet Azuran valveilla koko yön. Silmät eivät meinanneet pysyä auki, eikä Azura edes tiennyt, oliko valveilla vai vielä unessa. Ja töihin pitäisi jaksaa vielä mennä...






















Samassa Azura kuuli itkua lastenhuoneesta. Porfiro ei ollut suostunut käymään illalla potalla, ja tässä oli seuraus. Vaipat olivat likaantuneet yön aikana. Vaihtessaan Porfiron vaippoja Azura haistoi palaneiden räiskäleiden hajun tulevan keittiöstä. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin kimppakyyti kaarsi pihalle, ja kuski tööttäili vaativasti.
   "Voi hemmetti!"






















Simppa oli yrittänyt rauhoitella poikia, mutta he olivat kiukutelleet koko päivän. Kun kaksoset olivat viimein unessa, Simppa oli täysin poikki. Hän halusi vain saada jotain ruokaa, koska koko päivänä ei ollut ollut aikaa syödä. Jääkaappi oli kuitenkin tyhjentynt juuri väärällä hetkellä.






















Azura löysi töistä tultuaan Simpan makaamasta lattialta. Miehellä oli ollut todella uuvuttava päivä.



















Azuran ja Simpan suhde rakoili. Molemmat olivat koko ajan väsyneitä, eikä heillä ollut aikoihin aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa. Riitoja syntyi pienistäkin asioista ja useammin kuin ikinä ennen.


Ianthin ja Porfiron oli pian aika siirtyä taaperoiästä lapsuuteen (meinasin kirjoittaa ajasta ikuisuuteen, mutta ei nyt vielän sentään..). Azura ja Simppa olivat todella helpottuneita ja uskoivat, että kaksoset rauhoittuisivat iän myötä.

Ianth lapsena.

Porfiro lapsena. Molemmat aivan ihania! Tulee kyllä vaikea paikka perijänvalinnasta.

Poikien mentyä nukkumaan, Simpalla ja Azuralla oli aikaa selvitellä asioita ja sopia vanhoja riitoja. Simppa ehdotti, että heidän pitäisi muuttaa isompaan ja parempaan taloon, kun pojat olivat jo niin isoja. Azuran mielestä ajatus oli mahtava, ja he sopivat aloittavansa talon etsiskelyn mahdollisimman pian. Asiat näyttivät taas valoisimmilta kuin aikoihin.

Eikä mennyt kuin pari kuukautta, kun pieni perhe jo seisoi upouuden talonsa edessä.

¤¤¤¤

Kommenttia? Hyvää joulunodotusta kaikille! :)