lauantai 14. joulukuuta 2013

Ziazan - Osa 4. Kasvun aika

Täällä on ollut aika hiljaista. Nyt olis kuitenkin pitkästä aikaa osaa tarjolla Ziazaneille. Aika lyhyt osa kylläkin, koska halusin vain saada ne nopeasti muuttamaan isompaan taloon, mutta oli miten oli. Nauttikaa!

¤¤¤¤

¤¤¤¤



Tultuaan töistä Simppakin pääsi katsomaan ensi kertaa vastasyntyneitä poikiaan. Simppa liikuttui näkemästään kovin.























Azura sai pian huomata, ettei arki kaksosten kanssa ollut helppoa. Nuori äiti ei osannut käsitellä lapsia, ja pelkäsi särkevänsä pienen ja hennon simin.























Ei ollut helppoa nousta keskellä yötä rauhoittelemaan itkeviä lapsia.






















Simppa kävi töissä, jotta perhe saisi ruokaa pöytään, mutta aina kun aikaa oli, mies vietti sen lasten kanssa. Hän halusi olla hyvä isä ja rakasti todella Ianthia ja Porfiroa.























Vähitellen lastenhoito alkoi sujua Azuraltakin, kun harjoitusta kertyi koko ajan lisää. Simpan tavoin myös Azura jumaloi kaksosia.























Silti parilta löytyi aikaa myös toisilleen. Elämä näytti todella hymyilevän.






















Poikien synttäripäivä koitti uskomattoman nopeasti. Vastahan ne syntyivät!






















Azuran hyvä ystävä Kainokin oli kutsuttu juhlimaan Ianthia ja Porfiroa.























Tässä vielä kuvat kasvaneista pojista. Ianth.























Ja Porfiro. Nyt ainakin erotan ne, jos ei muuta niin hiusten ja vaatteiden perusteella!

Nyt kun lapset olivat kasvaneet, Azura lopetti äitiyslomansa ja palasi töihin.























Simppa sen sijaan jäi kotiin hoitamaan poikia.



Kaksoset olivat todella eloisia luonteiltaan. He viihtyivät parhaiten toistensa seurassa.























Simpallekin jäi näin aikaa esimerkiksi harjoitella taitoja, joita töissä tarvittaisiin, esimerkiksi logiikkaa.






















Azura ja Simppa opettivat pojille myös hiljalleen tarpeellisia taitoja, kuten kävelyn alkeita ja puhumista.






















Ianth ja Porfiro olivat kuin toistensa peilikuvia. Ehkäpä vanhempina heihin tulee enemmän eroja, niin ulkonäköön kuin luonteeseenkin.

Pojat heräsivät samaan aikaan yöllä ja aloittivat huutamisen samaan aikaan. Vaikka he olivat todella iloisia ja energiisä, he osasivat myös olla todella vaativia ja välillä oikeita pikku riiviöitä. Vanhempien hermot olivat todella koetuksella nukkumaanmeno- ja ruoka-aikoina.





















Pojat olivat pitäneet Azuran valveilla koko yön. Silmät eivät meinanneet pysyä auki, eikä Azura edes tiennyt, oliko valveilla vai vielä unessa. Ja töihin pitäisi jaksaa vielä mennä...






















Samassa Azura kuuli itkua lastenhuoneesta. Porfiro ei ollut suostunut käymään illalla potalla, ja tässä oli seuraus. Vaipat olivat likaantuneet yön aikana. Vaihtessaan Porfiron vaippoja Azura haistoi palaneiden räiskäleiden hajun tulevan keittiöstä. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin kimppakyyti kaarsi pihalle, ja kuski tööttäili vaativasti.
   "Voi hemmetti!"






















Simppa oli yrittänyt rauhoitella poikia, mutta he olivat kiukutelleet koko päivän. Kun kaksoset olivat viimein unessa, Simppa oli täysin poikki. Hän halusi vain saada jotain ruokaa, koska koko päivänä ei ollut ollut aikaa syödä. Jääkaappi oli kuitenkin tyhjentynt juuri väärällä hetkellä.






















Azura löysi töistä tultuaan Simpan makaamasta lattialta. Miehellä oli ollut todella uuvuttava päivä.



















Azuran ja Simpan suhde rakoili. Molemmat olivat koko ajan väsyneitä, eikä heillä ollut aikoihin aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa. Riitoja syntyi pienistäkin asioista ja useammin kuin ikinä ennen.


Ianthin ja Porfiron oli pian aika siirtyä taaperoiästä lapsuuteen (meinasin kirjoittaa ajasta ikuisuuteen, mutta ei nyt vielän sentään..). Azura ja Simppa olivat todella helpottuneita ja uskoivat, että kaksoset rauhoittuisivat iän myötä.

Ianth lapsena.

Porfiro lapsena. Molemmat aivan ihania! Tulee kyllä vaikea paikka perijänvalinnasta.

Poikien mentyä nukkumaan, Simpalla ja Azuralla oli aikaa selvitellä asioita ja sopia vanhoja riitoja. Simppa ehdotti, että heidän pitäisi muuttaa isompaan ja parempaan taloon, kun pojat olivat jo niin isoja. Azuran mielestä ajatus oli mahtava, ja he sopivat aloittavansa talon etsiskelyn mahdollisimman pian. Asiat näyttivät taas valoisimmilta kuin aikoihin.

Eikä mennyt kuin pari kuukautta, kun pieni perhe jo seisoi upouuden talonsa edessä.

¤¤¤¤

Kommenttia? Hyvää joulunodotusta kaikille! :)

18 kommenttia:

  1. Kuinka mukava osa ja suloinen pieni perhe! Kaksoset ovat todella söpöjä, mutta pakko sanoa että Ianth on kyllä oma suosikkini... :)

    Perheen uusi talo on tyylikäs, pidän etenkin tuosta isosta ja jännän muotoisesta kuistista (vai miksi sitä kutsutaan?:D)! Seuraavassa osassa varmaan nähdään taloa enemmän sisältä päin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Oi, mahtavaa että joku on pystynyt valitsemaan suosikin, ei tule ongelmia sen perijänvalinnan kanssa sitten.. Aa, kiitoksia :3 Aika hienohan tosta tönöstä tosiaan tuli, vaikka ite sanonkin :P Joo, kuisti se kai on :D Kyllä, seuraavassa osassa tarkemmin siitä, miten perheen elämä lähtee käyntiin uudessa talossa! :)

      Poista
  2. Mukava osa, eikä haitannut, että eteni nopeasti :) Tämä perhe on kyllä todella suloinen, meinaakohan moinen perheidylli kestää... :D Noh toivotaan niin. Pojat ovat kyllä todella samannäköisiä, söpöjä molemmat :3 Uusi talokin näyttää tosi hienolta! Jatkoa odottelen taas :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiva jos tykkäsit! :) Minustakin tuo nelikko on tosi sympaattinen :3 Jaa-a, ei kyllä ole suunnitteilla mitään sen suurempaa draamaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä käy :D Niin on, ne on hirmu paljon samannäkösiä! :P Kiitos, itekin olen aika tyytyväinen tohon taloon. Jatkoa tulee kyllä joskus :D

      Poista
  3. Realistista, ettei arki ole aina ruusuilla tanssimista. Tykkäsin osasta ja pojista kasvoi aika suloisia tapauksia :) Hienoa myös, että Azura ja Simppa saivat asiat keskusteltua läpi, mukavampi ilma talossa, kun asiat on hyvin :D

    Jatkoa jään odottelemaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mukavaa että pidit osasta! Minustakin pojat on söpöjä, Simpalta perityt isot nenät on hauskoja :D Totta, elämä sujuu, kun ei ole turhia jännitteitä parin välillä. Juu, kuten aina, jatkoa tulee... Joskus. No oikeastaan olen jo kuvannut seuraavan osan. Saa nähdä milloin ehdin kirjoitella.

      Poista
  4. En kyllä ymmärtänyt, miksi muutto oli este osan pidentämiseksi. Näytithän uuden talonkin jo! Vauhdillapa pojat kasvoivat! Nättejä tuli. .-) Nuo laamalelut on kovia! Odotan jatkoa. .-->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olisin voinut jatkaa osaa, mutta täytyy myöntää että laiskuus iski :P Taloa ei nimittäin ollut vielä sisustettu kun perhe muutti sinne, kun heillä olikin vähemmän rahaa kun muistin. Enkä jaksanut sisustaa sitä enää. Seuraavasta osasta pitäisi kuitenkin tulla pidempi :) Minustakin pojista tuli nättejä :3 Laamalelut on todella siistejä! :D Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Kiva osa! Pojat ovat todella suloisia kumpikin (: Hyvä, ettei vaikea taaperoaika ajanut Azuraa ja Simppaa sentään eroon saakka. Uusi talo näyttää kauniilta, kelpaisi itsellekin! :D
    Paljon kiitoksia osasta ja mukavaa joulua! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :) Pojista tosiaan tuli söpöjä, aika samannäkösiä vieläkin tosin. Juu, ei onneksi ollut niin vakava riita, että pari olisi eronnut. Mukavaa että talo miellyttää! :) Kiitos itsellesi kommentista! Voi ei, olen tosi myöhässä näitten vastausten kanssa, mutta sanottakoon nyt, että hyvää helmikuuta, kun joulu meni jo! :D

      Poista
  6. Ohhoh, näyttää lastenhoito ottavan koville tuota pariskuntaa. Ei sillä, etteikö se muille tekisi pientä hallaa (:
    Pojista tuli oikein somia, perivät sitte isänsä nenän :3 Pakko myöntää tosin, että tykkään enemmän Ianthista. Se vaan näyttää kiltimmältä, kun taas Porfiro vähäsen ilkikuristelta...
    Mutta vau, kylläpä Ziazanit muuttivat hulppeaan asuntoon! Väsäsitkö itse tuon kartanon? o:
    Kiitoksia tästä osasesta, jatkele toki (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lastenhoito voi tosiaan olla rankkaa :P Täytyy sanoa että ovat minustakin tosi söpöjä :3 Mukavaa että suosikki on löytynyt, katsotaan sitten parin osan päästä perijä-äänestyksessä ;) Juu, itsepä tuon olen väsännyt, hulppeudesta en niinkään tiedä.. Mutta kiitos, ihanaa että pidät siitä! Kiitoksia itsellesi kommentista! :)

      Poista
  7. Aws, söpö osa :3 Ihana, kun pari sai asiat selvitettyä. Ja tosi söpöjä poikia ovat molemmat muksut, isot nenät on aika sympaattiset :D
    Jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :3 Jep, ero olisi tuntunut turhan dramaattiselta, joten tyydyin pelkkään pieneen kinasteluun.. Isot nenät on tosiaan aika hauskat. :D Kiitos kommentista! :)

      Poista
  8. Kiva blogi sulla!
    Voisitko käydä kurkkaamassa minun uutta blogiani ja jos tykkäsit siitä voisitko liittyä lukijaksi?
    http://seeitmysims3.blogspot.fi/
    kiitos jos viitsit katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Blogisi näytti olevan aika alkuvaiheessa. Voin kyllä käydä katsomassa, josko sinne olisi nyt tullut jotain.

      Poista
  9. Uijuijui kun osaakin olla suloinen otsikkokuva! :) Heti tuli hyvälle mielelle.
    Kaksosten hoito osaa taatusti olla vaativaa, vinkuvatkin stereona :D Suloisia kasvonpiirteiltään molemmat pojut kuitenkin ovat.

    Onneksi Azuran ja Simpan väleihin ei ehtinyt tulla sen suurempaa rakoa, laajempi talo ja poikien kasvu antavat varmasti parille aikaa selvitellä tilanteen.
    Ainakin ulkopäin talo näyttää jo nätiltä, nähkäämme sitten uudestaan kun sisustusfirma on käynyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mukavaa että otsikkokuva piristi! :) Kaksoset ovat tosi söpöjä, muttta myös aika riiviöitä. Niin, asiat varmasti selkenevät uuden talon myötä ja muutenkin, kun pojat eivät enää tuota niin paljon päänvaivaa (ehkä..). Kiitos, mukavaa että talo miellyttää! Sisustuksesta en sano mitään, rahasta kun oli vähän pulaa niin ei se kovin hääppöiseltä näytä :P

      Poista