sunnuntai 26. toukokuuta 2019

LC Väärävirta - Osa 2. Seuraa aamiaiselle

LC Väärävirta saa jatkoa. Hitaasti ja epävarmasti etenee tämä, niin kuin muutkin projektini.

¤¤¤¤


¤¤¤¤



Aivan Markuksen tapaista, Venla huokaili mielessään, kun Markus vei hänet Keidaslähteeseen hienoon ravintolaan. Venla näki jo edessään heidän yhteisen ruusuisen tulevaisuutensa - Markuksen upeassa kartanossa, totta kai. Oli enää ajan kysymys, että hän saisi heittää hyvästit ankealle asunnolleen. Hyvin lyhyen ajan. Venla ei malttanut odottaa enää hetkeäkään, vaan päätti pudottaa pommin heti.
   "Eli, homman nimi on se, että olen raskaana."

Markuksen reaktio ei kuitenkaan ollut aivan odotetunlainen.
   "Huh huh", tämä sai sanottua. "Se on sitten minun vai?"
   "Kulta!" Venla huudahti ja otti viattomimman ilmeensä. "Tiedät, ettei minulla ole ketään muita!" Mitä Markus oikein jahkaili? Miksei tämä kunniallisena miehenä kosinut saman tien?


"Tuota, ei kai tässä sitten vaihtoehtoja ole. Minä kyllä maksan -"
   "Sormukset?"
   "Mitä, ei, abortin!"

Venlan sisuksissa kylmeni. Markus empi.
   "Haluatko... Haluatko sinä pitää sen? Minä en kyllä todellakaan ole -"
   "Minun täytyy lähteä", Venla totesi jäätävästi, eikä Markus vastustellut, vaan jäi yksin odottamaan tilaamiaan alkupaloja.


Venlan valtasi hetkellinen epäusko, mutta hän päätti, ettei antanut sen nujertaa itseään. Ei hän olisi Markusta halunnutkaan, nyt kun tämä oli näyttänyt todellisen karvansa. Hyvä vain, että asiat selvisivät ennemmin eivätkä myöhemmin. Helpostiko hän jonkun toisen löytäisi.



Oli vain yksi ongelma: tulossa oleva lapsi. Aamuista töihinlähtöä siivitti etova olo, ja Venla odotti kauhulla päivää, jona hänen raskautensa alkaisi näkyä. Hän ei uskaltanut edes ajatella, miten pomo suhtautuisi asiaan. Palkka riitti nytkin vuokraan ja elämiseen vain hädin tuskin. Potkut olisivat viimeinen niitti.


Venlan saattoi turvautua ainoastaan Jeminaan, joka oli osoittaunut paitsi hyväksi ryyppykaveriksi, myös luotettavaksi ystäväksi.

Kuukaudet kuluivat kuin siivillä. Venla jäi äitiyslomalle, ja sai lupauksen työpaikkansa säilymisestä. Raskaus vaati veronsa siitä huolimatta. Venlasta tuli entistä vihamielisempi muita simejä kohtaan. Yhtenä aamuna postia hakiessaan hän törmäsi naapurinrouvaan, joka tiedusteli, oliko Venlalle tulossa perheenlisäystä.
   "Ei, söin eilisiltana juustoa, vaikken kestä laktoosia. Tämä on turvotusta", Venla tokaisi vastaukseksi ja kehotti lisäksi rouvaa painumaan sinne minne aurinko ei paista. Hän ei todella voinut sietää kaikkia raskauden tuomia haittoja selkäkivuista ja lisäkiloista alkaen. Hän toivoi lapsen syntyvän pian.

Venlan rukouksiin vastattiin pian. Eräänä iltana, viikkoa ennen laskettua aikaa, hän tunsi lapsiveden menevän.

Venla etsi puhelimen käsiinsä ja näppäili Jeminan numeron.
   "Se syntyy nyt", hän sai pihistyä puhelimeen supistusten lomasta.

Seuraavana aamuna Jeminan autossa sairaalasta kotiin matkasi Venlan mukana pieni poikavauva. Venla ei ollut pahemmin miettinyt asiaa, ja kun Jemina kysyi mikä lapsen nimeksi tulisi, hän vastasi ensimmäisen mieleensä tulevan nimen: Lauri.

Venla palasi töihin pian Laurin syntymän jälkeen, ja Jemina, joka teki taiteilijan töitään kotoa käsin, valjastettiin vahtimaan lasta. Jeminalle valkeni pian, että hän oli vastasyntyneiden kanssa kaikkea muuta kuin luonteva. Venlalle kuitenkin riitti, että joku oli pojan kanssa päivisin, ja että tämä oli hengissä vielä illalla, kun hän tuli kotiin.



Lauri kasvoi silmissä, ja yhtäkkiä hän otti jo ensimmäiset askeleensa keittiönkaappeihin tukeutuen. Lauri muistutti paljon äitiään, mutta Venla huomasi pojassa myös Markuksen piirteitä. Tulipa sentään valittua komea mies, Venla mietti tyytyväisenä.

Elämä taaperoikäisen kanssa oli kaikkea muuta kuin helppoa. Lauri oli kiltti lapsi, mutta pillahti itkuun mitä pienimmästä syystä, tai ilman syytä ollenkaan. Pojan herkkyys sai Venlan pyörittelemään silmiään. Minkälainen sim pojasta oikein kasvaisi tällä menolla? Venla ei halunnut lapsensa joutuvan muiden pompoteltavaksi.



Oli kuitenkin tuloksetonta käskeä pikkulasta karaistumaan. Venlan onnistui jäädä välillä kotiin tekemään töitä, jos Jemina ei päässyt lapsenvahdiksi, mutta hän menetti hermonsa heti kun Lauri häiritsi hänen keskittymistään vaatimalla huomiota.



Venlan hermoja kiristi myös asunto, joka oli jäämässä liian pieneksi kahdelle.
   "Tämä paikkahan hajoaa käsiin", hän selitti pojalle, jolta ei saanut vastaukseksi muuta kuin nyökyttelyä ja satunnaista jokeltelua. "Äidin pitää tehdä töitä, että saadaan rahaa, että saadaan oikein iso ja hieno talo. Isi ei ole täällä meitä elättämässä, mutta sehän ei meitä haittaa, koska isi on selkärangaton eikä me haluta sitä tänne."



Vaikeuksista huolimatta Venla yritti parhaansa vanhempana. Hän luki Laurille jopa iltasadun joka ilta, vaikka lastenkirjat olivat hänen mielestään kuolettavan pitkästyttäviä.



Jeminan lastenhoitotaidoista huolimatta Lauri oli hyvin kiintynyt hoitajaansa ja iloitsi aina tämän tullessa kylään.

Joskus vapaapäivinäänkin Venla pyysi Jeminaa tulemaan saadakseen taukoa työnteosta ja lastenhoidosta. Paremman puutteessa hän vietti aikaansa Pajupoukaman kuntosalilla tai vaihtoehtoisesti kirjastossa.

Kirjat eivät häntä niinkään kiinnostaneet, vaan mahdollinen seura. Eräällä reissulla hän bongasi komean miehen pelaamassa yksin shakkia, ja tiesi tilaisuutensa koittaneen.

Itsevarmana Venla liittyi mukaan peliin, eikä Villeksi esittäytynyt mies pannut pelikaveria pahakseen.

Kävi kuitenkin ilmi, ettei Ville ollut Venlan kanssa aivan samoilla linjoilla. He sopivat tapaavansa puistossa seuraavana iltana, jolloin Ville ilmoitti suoraan, ettei ollut kiinnostunut.

Venlalle tämä oli melkoinen takaisku. Hän ei ollut tottunut torjutuksi tulemiseen (Markuksen tapausta ei laskettu, jos Venlalta kysyttiin), ja elämä potki päähän muutenkin. Hän paiski töitä kellon ympäri ja yritti samalla pitää lapsensa hengissä. Useana iltana hän oli niin väsynyt, että nukahti lattialle heti annettuaan Laurille iltapuuron.



Venlan uurastus kuitenkin palkittiin, kun hänet ylennettiin firman apulaisjohtajaksi. Venla ei olisi voinut olla tyytväisempi itseensä, hän oli aina tiennyt olevansa johtaja-ainesta.



Useana iltana Venla oli nähnyt erään tietyn miehen lenkkeilevän talonsa ohi. Venla oli aina tuntenut vetoa urheilullisiin simeihin, joten mies herätti hänen kiinnostuksensa oitis.



Niinpä hän alkoi lenkkeillä itsekin, siinä toivossa että törmäisi mieheen, ja tämä saisi hänestä aktiivisen kuvan.


Ei mennyt kauaakaan, kun Venla oppi tuntemaan miehen reitit ja aikataulut. Eräänä aamuna mies sattui juuri sopivasti hölkkäämään ohi, kun Venla teki pihallaan aamuverryttelyä.

He törmäilivät yhä useammin ja rupesivat lopulta moikkaamaan toisilleen. Joskus he saattoivat pikaisesti pari sanaa.

Tilanne eteni nopeasti, ja eräänä iltana Venla pyysi miehen kotiinsa kylmän juotavan verukkein.


"Ai niin, en olekaan muistanut kysyä nimeäsi."
   "Konsta."
   "Hauska tutustua, Konsta."

¤¤¤¤

4 kommenttia:

  1. Venla on kyllä ihanan rempseä Sim, vaikka hieman Laurin elämä huolettaakin. Ihan hieman, mutta eiköhän poika saa vakaan kasvuympäristön. :D

    Jatkoa odotan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan, toivottavasti Laurin tulevaisuus ei mene aivan harakoille epävakaan äidin takia... Kiitos kommentista! :D

      Poista
  2. Kunniallisena miehenä, jo vain :D Onneksi Venla sai Jeminan avulla hoidettua Lauria juuri sen verran että pystyi käymään töissä, vaikka ei yksinhuoltajuus selvästi herkkua ole.

    Kenties Kaapo tulee olemaan hieman avomielisempi yksinhuoltajaäitien suhteen kuin mitä Ville - ellei Ville sitten antanut Venlan olla jostakin aivan muusta syystä ^^

    Laurista tuli kyllä varsin suloinen pikkupoika, nähtäväksi kai jää kuinka paljon äitinsä ja/tai isänsä luonteesta tämä on perinyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauri selvisi ainakin taaperoksi asti hengissä :D Venla ainakin kieltäytyy uskomasta, että kyseessä olisi voinut olla kemioiden kohtaamattomuus.. Laurin sekä Venlan tulevaisuudesta kuulemme.. joskus hamassa tulevaisuudessa :D Kiitoksia kovin kommentista!

      Poista