LC Väärävirta - Osa 1. Vastavirtaan

Joulukuun kunniaksi jotain uutta! Mulla on tällä hetkellä läppärillä Sims 4, kun kakkonen on kotona pöytäkoneella. Mitäpä muutakaan se tarkoittaisi kuin uutta haastetta! En ole kovin harjaantunut nelosen pelaaja, enkä omista yhtä ainoata lisäosaa, mutta teki mieli kokeilla, miten vanha kunnon legacy challenge sujuu. Siispä, LC Väärävirta, olkaa hyvät!

¤¤¤¤

¤¤¤¤

Aamiaiskulho oli jo melkein puhdas, kun vedentulo katkesi kuin seinään. Venla kirosi ääneen. Laskutkin olivat taas rästissä, milloin hänellä olisi varaa mukavampaan asuntoon? Tai edes tiskikoneeseen. Samassa ovikello soi, ja Venla sai hyvän syyn jättää tiskit niille sijoilleen.

Ovella oli naapurin Anna. Give me a break, nyt on sunnuntai, Venla ajatteli ja vetäisi oven auki niin että ikkunat helisivät.
   "Mitä asiaa?" hän töksäytti vaivautumatta tervehtimään.
   "Huomenta vaan sinullekin", Anna tiuskaisi takaisin.


"Poikkesin vain muistuttamaan, että eilen oli naapurustoyhdistyksen kokous. Sinua ei näkynyt. Taaskaan."

   Venla henkäisi dramaattisesti ja otti kauhistuneen ilmeen. Anna ei ollut huomaavinaan, vaan jatkoi: "Jos haluat jatkossakin käyttää yhteistä ruohonleikkuria -"

   "Voi kamala! Unohdin aivan kokonaan!" Venla huudahti teeskennellysti.

"Harmi vain, ettei kiinnosta pätkääkään", hän jatkoi virnistäen. "Voitkin saman tien häipyä. Hauskaa loppupäivää!" Siltä seisomalta Venla painui takaisin sisälle ja vetäisi oven kiinni Annan nenän edestä.

Venla oli muuttanut Pajupoukamaan puoli vuotta sitten, eikä ollut siinä ajassa onnistunut luomaan kovinkaan hyviä suhteita naapureihinsa. Tai oikeastaan kehenkään. Ei sillä, että se olisi erityisemmin haitannut häntä. Hän inhosi useimpia tapaamiaan simejä.

Venla oli kuitenkin tyytymätön. Hänellä oli työpaikka sihteerinä firmassa, joka todennäköisesti kavalsi rahaa asiakkailtaan, niin Venla epäili. Se ei häntä haitannut, niin hän olisi tehnyt itsekin, jos olisi omistanut firman. Työ menetteli ja palkalla tuli toimeen, mutta Venla haaveili hulppeammasta, helposta elämästä. Toistaiseksi hän ei vain ollut keksinyt, miten saavuttaa sellainen.

Eräänä iltana Venla oli tekemässä työpäivän jälkeen illallista. Veitsi oli niin tylsynyt, ettei se meinnanut pystyä edes pehmenneisiin tomaatteihin, jotka olivat lojuneet jääkaapissa aavistuksen liian pitkään. Puhelimen ääni keskeytti Venlan ruoanlaiton, ja hän olisi ollut kiitollinen, ellei olisi samaan aikaan tuntenut ärtymystä siitä, että häntä häirittiin.

Soittaja oli kuitenkin Jemina, Venlan ainoa ystäväntapainen. He olivat tutustuneet baarissa, kun Venla oli ollut ensimmäistä kertaa ulkona muuttonsa jälkeen.

Ja kuinka ollakaan, Jemina ehdotti nytkin lasillisia paikallisessa Sininen sametti -yökerhossa.

Venlaa ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaikka seuraava päivä olikin työpäivä.

Pikkuvikoja, tuumi Venla ja tilasi paukut molemmille. Alkoholin siivittämänä hän alkoi avautua viimeaikaisista vastoinkäymisistä ystävälleen, joka ymmärsi yskän. Jemina yritti elättää itsensä maalauksillaan, ja raha oli tiukassa hänelläkin.

Naiset valittivat kurjia kokemuksiaan ja elämää yleensä, ja ilta oli mitä rattoisin. Juominenkaan ei jäänyt yhteen lasilliseen, vaan he kumosivat drinkin toisensa perään sitä nopeampaan tahtiin, mitä pidemmälle ilta ehti.

Jossain vaiheessa iltaa Venla huomasi erään nahkatakkisen miehen yrittävän kiinnittää hänen huomionsa.

Mies ei ollut hassumman näköinen, eikä Venla ikinä pannut pientä flirttiä pahakseen.

Etenkään kun tämä tarjoutui ostamaan hänelle vielä yhden juoman.

Kuin huomaamatta he päätyivät Venlan kotipihalle, eikä Venla nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kutsua miehen luokseen yöksi.

Hän ei tiennyt miehen nimeä - oliko mies sanonut sen jossain vaiheessa? Venla ei vaivautunut kysymään, ei hän kuitenkaan muistaisi sitä aamulla.

¤¤¤¤

Aamun sarastaessa Venla kömpi ylös sängystä jyskyttävän päänsäryn saattelemana ja kiitti luojaa siitä, että edellisiltainen mies oli tajunnut häipyä.

Vaivalloisesti hän suunnisti keittiöön ja toivoi vesilasin helpottavan oloaan. Töiden alkuun oli kaksi tuntia, hän ehtisi vielä selvitellä päätään.

Venlalla ei kuitenkaan ollut lykky mukana sinä aamuna. Aamiaismunakas paloi kiinni pannuun ja pian koko keittiö täyttyi paksusta savusta.

Kiroten sitä, ettei hänellä ollut varaa liesituulettimeen, Venla joutui hankaamaan nokea ihostaan yli puoli tuntia.

Kaiken lisäksi suihku hajosi juuri samaisella hetkellä. Venla olisi antanut mitä tahansa saadakseen painua takaisin peiton alle ja hautautua sinne koko loppuelämäkseen.

Munakas oli tullut tiensä päähän, joten aamiaiseksi ei ollut muuta kuin edellisiltaisia voileipiä, jotka olivat omiaan vain pahentamaan Venlan etovaa oloa.

Yöunet olivat jääneet vähäisiksi, ja Venla onnistui vain vaivoin pysyttelemään hereillä koko päivän. Illan tullen hän ei voinut sanoa olevansa tyytväinen itseensä.

¤¤¤¤

Kuntoilu oli Venlalle hyödylinen tapa purkaa aggressioita. Hänellä ei ollut varaa kuntosalikorttiin, joten hän oli ottanut tavakseen ilmestyä salille vähissä vaatteissa. Työntekijät yleensä antoivat hänen harjoitella.

"Oho, mikä vasen koukku!" Venla kuuli jonkun huudahtavan, kun hän oli eräänä päivänä treenaamassa. "Enpä haluaisi törmätä sinuun pimeällä kadulla. Missä olet oppinut tuollaista?"

"En missään", Venla tokaisi. Ei hän tiennyt nyrkkeilyn tekniikasta mitään, kunhan oli räiskinyt menemään. Kun kävi ilmi, että Markukseksi esittäytynyt mies oli kuntosalin omistaja Venlalla muuttui ääni kellossa.
   "Sittenhän sinä tiedät nyrkkeilystä paljonkin", hän lirkutteli. "Et sattuisi pitämään yksityistunteja?" Markus oli hyvin vaikuttunut Venlan taidoista, ja hänen aloitteestaan he vaihtoivat numeroita.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Markus soitti ja pyysi Venlaa treffeille. He tapasivat tyylikkäässä ravintolassa naapurikaupunki Keidaslähteessä.

Venla ei olisi voinut olla tyytyväisempi. Hän ei ollut ollut oikeilla treffeillä ikuisuuksiin.

Lisäksi Markus oli erittäin huomaavainen ja hurmaava. Illan pimetessä Venla flirttaili yhä estottomammin, eikä Markus pannut pahakseen.

He istuivat ravintolassa monta tuntia, kunnes Markus ehdotti, että he lähtisivät hänen luokseen vielä yksille drinkeille. Venla oli kiljua riemusta, kun hän näki, millaisessa kartanossa Markus asui. Hänen arvauksensa oli osunut oikeaan, miehellä oli ilmiselvästi rahaa kuin roskaa.

Ilta venyi, ja Venla jäi viettämään yötä Markuksen luokse. Aamulla hänellä ei ollut mikään kiire pois.

¤¤¤¤

Venla ja Markus alkoivat tapailla yhä useammin, ja pian he suorastaan serurustelivat. Markus oli umpirakastunut ja Venla onnensa kukkuloilla. He tapasivat usein Markuksen luona tai ulkona, muta Venla oli vastahakoinen viemään tätä omaaan kotiinsa.

Eräänä aamuna Venlan aamainen keskeytyi siihen, että paahtoleipä ja paistetut kananmuna pyrkivät ylös, ja hänen oli juostava oksentamaan.

Venlan pyyhkiessä hikeä otsaltaan epäilys valtasi hänen mielensä. Hän ei oksentanut koskaan. Oli syytä tehdä raskaustesti.

Venla ei ollut uskoa silmiään, kun testi näytti positiivista. Ei ole todellista. 

Sinä päivänä Venla valehteli pomolleen olevansa kipeä eikä mennyt töihin. Hän pyöri kotona osaamatta tehdä mitään. Lapsi ei todellakaan kuulunut hänen suunnitelmiinsa.

Aikansa panikoituaan Venla alkoi ajatella asiaa ja rauhoittui hieman. Markus oli kunnon mies ja kantaisi varmasti vastuun.
   "Hei kulta. Haluaisin jutella yhdestä asiasta. Tämä on tärkeää." Venla ehdotti tapaamista seuraavana päivänä, ja Markus suostui oitis.

Puhelun loputtua Venla hengitti pari kertaa syvään. Itsevarmuus alkoi palata takaisin. Itse asiassa, Venla pohti, tämähän voi olla hyödyksi. 

¤¤¤¤