Ziazan - Osa 13. Jälkikasvua

Osaa pukkaa. Tällä kertaa käymme kurkkaamassa Ziazanien kuulumisia. Ja mainitsemmpa tässä samalla, että olen kuvannut kokonaan seuraavan osan Elinoriin & Marianneen. Ennuste kertoo, että osa on tulossa ennen kesää pian!

¤¤¤¤

¤¤¤¤

Porfiro oli jo iäkäs ja hänen oli koittanut aika astua ajasta ikuisuuteen.

Mataliina seurasi miestään pian tämän poismenon jälkeen.

Adrianalle isän kuolema oli kova isku. Porfiro oli kuitenkin ollut pitkään hänen ainoa perheenjäsenensä. Vampyyrittaren mielenterveys oli jo valmiiksi hataralla pohjalla, eikä fyysinen terveyskään ollut kovin hyvä.

Asiaa nimittäin vaikeutti se, että Adrianan täytyi uhmata auringonvaloa päästäkseen työpaikalleen, tämän johdosta hän oli usein väsynyt ja huonovointinen, mikä puolestaan alensi työsuoritusta.

Cressida oli kasvanut kovasti, eikä enää tarvinut niin paljon äitinsä huolenpitoa. Hän olisi kuitenkin mielellään viettänyt aikaa äitinsä kanssa useammin, mutta äiti oli aina töissä tai nukkumassa.

Adrianan veljet pitivät sentään joskus seuraa Cressidalle: Dwyer auttoi läksyissä ja Condonin kanssa he pelasivat yhdessä videopelejä.

Dwyer päätti kuitenkin muuttaa talosta pikimmiten tultuaan täysi-ikäiseksi.

Condon puolestaan seurasi isoveljiään ja lähti yliopistolle opiskelemaan.

Ennen tupaten täynnä ollut talo alkoi hiljalleen tyhjentyä. Aikuiseksi kasvanut Brenna jäi kuitenkin lapsuudenkotiinsa asumaan. Talo oli riittävän iso, tilaa olisi kaikille. Brennaa hieman arvelutti jättää Cressida yksin asumaan epävakaan Adrianan kanssa.

Adriana ja Mataliina eivät ikinä olleet tulleet toimeen, mutta jotain hyötyä äitipuolesta oli ollut. Eräs hänen työkavereistaan, Alpertti, oli usein vieraillut Ziazanien luona ja jatkoi käyntejään Mataliinan kuoleman jälkeenkin. Syy löytyi eräästä kalpeasta neidosta, johon Alpertti oli kovin kiintynyt. Mies sai jopa Adrianan sisällä heräämään eloon jonkin, jonka hän oli luullut jo sammuneen.

Shabha ja Shoggoth olivat kenenkään tietämättä tehneet lähempää tuttavuutta, josta seurauksena kaikkine yllätykseksi eräänä päivänä syntyi pieni valkoinen tyttöpentu.

Pentu nimettiin Quoniksi, ja se sulatti heti kaikkien sydämet kirkkailla silmillään.

[Quon = kirkas, kiina]

Alpertti oli halunnut viedä Adrianan ulos syömään, mitä nainen ei pannut pahakseen, olihan yöelämä hänelle hyvinkin tuttua. Flirttailu parin välillä oli sinä iltana entistäkin avoimempaa.

Alpertti oli ehdottanut Viivaa, joka kuului paikkaunnan fiineimpiin ravintoloihin. Täysin toista maailmaa kuin ne hämärät peliluolat, joita Adriana oli ennen käynyt läpi aikaansa kuluttaakseen.

Illan aikana tunteet kuumenivat ja lopulta parin oli vaikea pysyä erossa toisistaan.

Alperttia ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun Adriana pyysi häntä viettämään yönsä kanssaan.

Sen yön jälkeen suhde eteni nopeasti, ja kun Alpertti käytännössä katsoen asui Ziazaneilla, Adriana pyysi häntä muuttamaan luokseen.

Aluksi Cressida oli vierastanut Alperttia, mutta alkukankeuden jälkeen he tulivat toimeen melko hyvin. Ainakin Cressidalla oli jälleen joku jonka kanssa pelata jalkapalloa pleikkarilla.

Arki kulki normaaleissa uomissaan. Brenna hoiti taloa ja puutarhaa minkä töiltään ehti. Alpertti paiski töitä ja haali taitopisteitä yletäkseen politiikkaurallaan.

Cressidan koulunkäynti sujui mallikkaasti. Hän oli iloinen tyttö ja sopeutui hyvin kaikkiin tilanteisiin. Hänellä oli monia kavereita koulussa, mutta hän oli tottunut myös olemaan yksin.

Elämää varjosti ainoastaan vanhan Dhuma-kissan kuolema. Dhuma oli ollut Adrianalla pennusta asti, ja kulkenut tämän mukana aina. Adrianan ei ollut helppo sulattaa Dhumankaan kuolemaa.

Cressidan syntymäpäivä lähestyi, joten talon kissalaumaa päätettiin lisätä yhdellä jäsenellä. Donahue-niminen pentu oli aikainen syntymäpäivälahja Cressidalle.

[Donahue = ruskeaan pukeutunut sotilas, Irlannin gaeli]

Quonistakin oli ehtinyt kasvaa täysikasvuinen kissa. Se muistutti hämmästyttävän paljon Shabhan emoa, Keijua.

Shabha ja Shoggoth, etenkin vanharouva Shabha, ottivat tavakseen istuskella keittiön pöydillä ja tarkkailla nuorempien toilailuja.

Cressidan syntymäpäivä koitti ja hänen oli aika siirtyä niin sanottuun teini-iän tuskaan.

Cressidassa oli selvästi näkyvissä Adrianan piirteitä, mutta hän muistutti paljon myös isäänsä. Cressida ei tiennyt isästään mitään, ja koska Adriana ei ollut ottanut asiaa puheeksi, hän oli päättänyt olla kyselemättä.

Alpertti päätti kosia Adrianaa, joka mykistyi ällistyksestä. Hän suostui ja katsellessaan sormusta sormessaan hän uskoi, että olisi itkenyt jos vampyyrit olisivat kyenneet siihen. Hän alkoi uskoa, että asiat lopulta kääntyisivätkin hyviksi.

Logiikkapisteiden toivossa Alpertti oli ottanut käyttöönsä vanhan teleskoopin. Eräänä iltana jotain hyvin omituista tapahtui.

Alpertti kaapattiin avaruusalukseen. Oli myöhäinen ilta, joten kukaan ei huomannut tapahtumaa. Useita tunteja myöhemmin hänet kirjaimellisesti tiputettiin kotinsa edustalle.

Pyyhkiessään hiekkaa naamastaan Alpertin oli vaikea uskoa tapahtunutta todeksi. Hän ei missään nimessä olisi vielä edellisenä päivänä uskonut avaruusolentojen olemassaoloon. Mutta toisaalta, olihan hänen tuleva vaimonsa vampyyri.

Adriana huomasi pian olevansa raskaana, kun yhteisen yön seuraukset ilmoittivat itsestään. Hän ei ollut ollut aikeissa hankkia enempää lapsia, mutta koska Alperttikaan ei pannut asiaa pahakseen, yllätys oli itse asiassa mukava.

Asiat mutkistuivat hieman, kun myös Alpertti huomasi odottavansa lasta. Asia oli paljon suurempi järkytys kuin Adrianan raskaus, mutta lopulta kaikkien oli vain hyväksyttävä se.

Saatuaan kuulla tuplaperheenliäyksestä, Brenna päätti muuttaa pois suurenevan perheen jaloista. Hän otti mukaansa Shoggoth-kissan, sillä neljä täysikasvuista kissaa samassa taloudessa alkoivat käydä kaikkien hermoille.

Donahue oli nimittäin kasvanut pentuajoistaan. Siitä oli tullut oikein komeaturkkinen kolli.

Tällä välin Cressidan ja erään tämän luokkalaisen pojan, Valton, välillä kipinöi. Cressida vaihtoi ensisuudelmansa Valton kanssa.

Pian Adrianan synnytyksen aika koitti.

Syntynyt poika näytti tismalleen samalta kuin Cressida oli näyttänyt vauvana. Poika nimettiin Eurwyniksi.

[Eurwyn = kirkas, kultainen, kymri]

Raskaus verotti todella Alpertin voimia, mies kun ei ollut ollenkaan valmistautunut moiseen.

Lopulta hänenkin laskettu aikansa koitti, vain päivä Eurwynin syntymän jälkeen. Pian hänen sylissään lepäsi pieni sininen poika, joka sai nimekseen Eris.

¤¤¤¤

Sillä lailla. Alpertin ufo-seikkailu tuli kyllä niin puun takaa. En ollut kuvitellutkaan että se olisi mahdollista. Sillä oli vain yksi logiikkapistekin, ja luulin että todennäköisyydet on paremmat, mitä enemmän pisteitä on... No tulipahan testattua uudet korvaavat hedelmöitysteknikot. Jättääkäähän kommenttia, jos jotain on sydämellä! :)